Tulin vetäisemään viimeisen postauksen ennen muuttoa. Huomenna auto tulee ja sitten bye-bye. Reteilin täällä aikaisemmin miten nuo 125 muuttolaatikkoa ovat "aivan liikaa". Ei sittenkään. Kummasti on pino huvennut. Monta ei jää käyttämättä. Kyllä ne pirut (siis muuttofirman arvioitsija, ihan kiva mies) tiesi - mutta sehän on niiden työtä tietää.

Olen tänään miettinyt että miten yhdestä asunnosta voi löytää niin paljon pyyhekumeja, kuminauhoja, kyniä, kynsileikkureita, ruuveja ja nauloja - paitsi silloin kun niitä tarvittaisiin.

Olen myös miettinyt että aika paljon vähemmällä lavastuksella ja tarpeistolla ihminen tulisi verrattomasti toimeen. Taitaisi tulla paremminkin toimeen, kun pääkoppa saisi rauhoittua puolityhjässä asunnossa. Ja kuitenkaan..meillä EI ole paljon tavaraa verrattuna moneen perheeseen. Kellarista esim. ei tule kuin yksi pyörä mukaan, vinttiä ei edes ole.

Olen ennenkin sanonut ja sanon taas, että minulla särähtää korvassa jos joku kertoo ettei kerta kaikkiaan selviä ilman sitä tai tätä. Ok, ehkä se  vain tarkoittaa että ei haluaisi olla ilman sitä tai tätä. Sen ymmärrän. Kuitenkin ajattelen että sissus sentään...ei sitä paljon tarvittaisi ihan perus olemiseen ja elämiseen. Shampootakaan ei totta vieköön tarvitsisi olla kuutta eri merkkiä ammeen reunalla samanaikaisesti...Tätä ei kannata ottaa paheksuntana materiaa kohtaan, sillä siihen minusta ei kuitenkaan ole. Sen verran erilaisista vitkuttimista ja vimpaimista nautin. Ja kirjoista, ja levyistä, ja filmeistä....ja...ja....en kehtaa sanoa etten voisi elää ilman niitä, mutta en aio kyllä niistä luopuakaan!

Uskon (ja toivon) että seuraavassa kirjoituksessani voin jo kertoa kaiken olevan oikealla paikallaan, elämän asettuneen uudelleen. Seuraavaan kirjoitukseen lienee mahdollisuus vasta elokuun alussa, joten toive on hyvin realistinen.