Kuten edellisen kirjoituksen kommenttilootassa mainitsinkin, kaasu saatiin kun oltiin asuttu täällä jonkin verran yli kaksi viikkoa. Omistaja halusi olla paikalla koska toivoi näkevänsä "silmästä silmään" kaasumiehen, joka halusi taas nähdä tietynlaisen paperin, jota omistajan mielestä ei tarvittu. Ovia ei paiskottu, silmiä ei puhkottu, vaan kaasu avattiin kun johdot oli tarkastettu ja hyviksi todettu. Kaasumies jäi paperiaan vaille, ja omistaja pääsi sanomaan "mitäs minä sanoin, turhia lappuja". Ensimmäinen lämmin kylpy uudessa kodissa jäi mieleen, vedenlämmittelysessiot sen sijaan unohtuvat pikku hiljaa.

Ennen Suomen-matkaa ehdimme siis olla uudessa kodissa noin 3 viikkoa. Siihen ei juuri muuta mahtunut kuin tavaroiden paikoilleen laittoa, virastoissa juoksua ja vesien lämmittelyä. Jotakin kuitenkin; pesin talomme rappukäytävän ihan vain siitä ilosta, että siinä totta tosiaan näki heti kättensä työn....Talon kaksi muuta asukasta (vanhat miehet) eivät ole varmaan muutamaan vuoteen tehneet mitään rapun hyväksi. Rapusta tuli hyväntuoksuinen ja puhdas - tosin katonrajaan en yletä edes tikkailla. Se olkoon kuten on.

Ennen Suomen-matkaa ehdin myös istua useaan kertaan kattoterassilla ja ihailla miten pyykki kuivuu siellä melkein ennen kuin ehtii yhden ajatusketjun loppuun. Ehdin myös ihmetellä miten valtavan hiljaista voi olla tuolla sisäpihan puolella, kattojen yllä. Siitä lisää toisen kerran.

860805.jpg

Ydinkeskusta - miten se nyt sitten halutaankin rajata - on tuossa parin kilometrin päässä. Ohikulkevalla raitiovaunulla sinne näyttää pääsevän, vielä en ole kokeillut. Autolla olemme ihan pikaisesti ehtineet ajella pariin kertaan, parempi tutustuminen on edessä kunhan aikaa tulee. Tässä kävelyetäisyydellä on ainakin pari aivan hyvää ja sopivan kokoista ruokakauppaa, ainakin yksi kiva leikkipuisto, iso puisto joka tuntuu oikeastaan metsältä, leipomoita, suklaapuoteja, kauniita taloja, antiikkiliikkeitä jne. Talomme on rauhallisella yksisuuntaisella poikkikadulla kahden suuren avenuen välissä. Asuntoon ei kuulu lainkaan esim. autojen äänet. Katolla ollessaan voi kuulla ambulanssien ujelluksen, sillä lähistöllä on kaksikin sairaalaa.
860804.jpg
Suomeen lähdin siis poikien kanssa 5.8. Mies ajoi meidät Frankfurt-Hahn:iin, mistä lensimme Ryanairilla Tampereelle. Kolmen viikon aikana kävimme mm. kaksi kertaa Särkänniemessä, lukuisia kertoja uimahallissa (esikoinen oppi uimaan!), monta, monta kertaa ilmaisessa liikennepuistossa polkuautoilemassa, sorsia ruokkimassa jne. Tapasimme ystäviä ja vietin ihanien naisten kanssa syntymäpäivääni. Oikeasti syntymäpäiväni on tänään klo 12.55. Suomen-reissusta lisää myöhemmin.

Nyt odotan että meille tulee joku katsomaan adsl-yhteyttä. Tiedämme salaperäisesti vain, että asentaja tulee 29.8, kellonaikaa meille ei suvaittu kertoa kun "sitä ei voi tietää". Mieheni sanoi että ihmisillä on muutakin elämää kuin istua kotona odottamassa korjaajaa, mutta mitäpä tuo auttaa. Jos haluamme asian kuntoon, on parasta istua ja odottaa. Kiitos tiedosta. Ulkona onkin kaunis auringonpaiste ja on minun 40-vuotispäiväni. Mitäpä muutakaan prkle haluaisin tehdä kuin istua sisällä ja odottaa jotakuta, joka mitä varmimmin ei edes tule.