Palasin toissapäivänä poikien kanssa Suomesta. Netti ei edelleenkään toimi, huomenna pitäisi tulla jonkun johonkin aikaan. Saan kuitenkin laitettua miehen työkoneelta tämän jo ennen Suomen lomaa Wordiin tallentamani kirjoituksen muuttomme jälkeisistä ajoista. Ehkä huomenna pääsen kertomaan nykytilanteesta ja Suomen-lomasta!


16.7.2007

Muuttomiehet tulivat klo 11.30. ja asensivat nostolavan ja hissin poikien huoneen ikkunalautaan kiinni. Työt alkoivat klo 12 ja 15.30 kaikki oli tehty. Kaikki tavarat menivät ikkunasta hissillä.

Ajoimme Brysseliin ja olimme perillä n. klo 21.30. Pojat olivat väsyneitä ja jännittyneitä, joten nahistelua ja tappelua kesti pitkään. Lopulta joskus puolenyön aikoihin saimme unenpäästä kiinni. Muut nukkuivat matkapatjoilla makuupusseissa, minä olin unohtanut yhden patjan muuttokuormaan joten marttyyrinä nukuin kahden pyyhkeen päällä kovalla lattialla.

Yö meni joten kuten. Uuden kodin ääniä yritin kuunnella, mutta yö oli todella hiljainen. Välillä meni joitakin ambulansseja. Kuudelta heräsin lopullisesti, seitsemältä mies ja pienempi  poika lähtivät leipomoon.

Muuttomiehet tulivat klo 9.00 ja sanoivat heti että tässä talossa ei sitten voikaan käyttää sitä hissiä.Miehet kantoivat KAIKEN kapeissa portaissa ja niitähän riittää...Pahin nakki oli kapeat ja melko pystyt rappuset yläkertaan. Niin vain meni sinnekin yksi raskas kaappi. Aikaa meni ihmeekseni  vain noin 5 tuntia. Yritimme helliä miehiä parhaamme mukaan tarjoamalla säännöllisesti kahvia, croissantteja, leipiä, banaania jne.

Itse aloin heti järjestelyhommat koska en siedä pahvilaatikoiden keskellä elämistä. Jossakin täysin epätodellisessa tilassa (nukkunut pari tuntia eikä sitäkään kunnolla, paiskonut hommia koko päivän) tyhjensin mm. kaikki astiat ja panin ne kaappeihin paikoilleen.

 

Kaasua ei ole vielä. Mies otti yhteyttä jo kaksi viikkoa ennen muuttoa kaasulaitokselle, mutta ei ollut auttanut. Toivottavasti ei mene kauan ennen kuin se saadaan.

 

19.7.2007

Olen nukkunut pari yötä omassa sängyssäni tyyliin "tukki" ja päivisin olen purkanut pahvilaatikoita ja pannut tavaroita oikeille paikoilleen. Peseytyminen sujuu joten kuten vedenkeittimellä kuumennetulla vedellä, tiskaus samoin. Ruokaa pitää valmistaa joko uunissa tai mikrossa. Mikäs tässä. Olen ollut mökillä ennenkin.

Mies soitti kaasulaitokselle ja yritti selvittää asiaa. Hänelle kerrottiin että hänen soitostaan jo ennen muuttoa ei ole mitään tietoa missään (joku kuitenkin otti kaikki tiedot ylös!) ja että nyt pitää toimia seuraavasti: kaasulaitos pyörittelee muutamia papereita, lähettää meille sitten kirjeen, kun me saamme kirjeen, voimme ottaa yhteyttä eri firmasta tulevaan kaasuasentajaan, joka sitten tulee – kunhan sovimme ajan hänen kanssaan – avaamaan vihdoin sen perkeleen kaasuhanan.

Menimme kaupungintalolle tekemään paperit jotta voimme rekisteröityä kaupungin asukkaiksi. Kävin valokuvassa viraston aulassa olevassa automaatissa ja minulle kävi kuten monta kertaa ennenkin automaatissa; sain hysteerisen naurukohtauksen ja kaikki kuvat olivat täysin pilalla. Jouduin panemaan uudet 4 euroa ja puremaan kieleeni etten nauraisi.

Virkailija ei suostunut kuitenkaan hoitamaan asiaamme koska "tulimme liian myöhään". Virasto olisi ollut auki vielä 3 tuntia, mutta nämä asiat pitää kuulemma hoitaa aamulla (vaikkei sitä missään sanotakaan). Ohjeeksi saimme siis tulla seuraavana aamuna klo 8.15 jonoon, mistä saa vuoronumeron ja sitten odottamaan.

Seuraavana päivänä menimme uudelleen kaupungintalolle. Jo klo 8.00 talon edessä oli pitkä jono. Jonossa ihmisiä eri puolilta maailmaa, köyhiä ja rikkaita, mustia ja valkoisia, miehiä ja naisia. Kaikki saivat ajallaan vuoronumeron ja sitten kiltisti penkille istumaan. Täällä olemme todella tasavertaisia ihan jokainen!

Kaiken kaikkiaan virastossa meni kolmisen tuntia. Se ei ole ihme, sillä kaikki kirjoitetaan luukulla käsin (virkalija) eri värisillä kynillä asiakkaan läsnäollessa, sitten samat asiat kirjoitetaan tietokoneelle asiakkaan seistessä edelleen luukulla jalkaa vaihtaen ("ette voi mennä istumaan jos minun pitää kysyä jotakin!"). Siellä sitten tavattiin isäni toista etunimeä, kyseltiin kirjoitetaanko Tampere todellakin "Tampere" jne. Virasto näytti siltä että Aki Kaurismäki voisi filmata seuraavan elokuvansa siellä. Sinänsä kaunis 30-luvun rakennus, mutta karseassa kunnossa. Katosta putoili maali ja katto oli kosteusvaurioiden läikittämä. Joka puolella kuului miten leimoja iskettiin papereihin ("hylätty"?) ja mapit olivat selliaisia vanhanajan harmaita pahvisia.

Saimme lopulta paperit, mutta ne ovat vain väliaikaiset. Varsinaiset kortit saamme vasta parin kuukauden kuluttua. Silloin pitää taas koko perheen mennä virastoon henkilökohtaisesti ne hakemaan. Itse epäilen loppuun asti että ne saadaan ajallaan.

Kun menimme uupuneena kotiin todistimme kotimme ensimmäisen vesivahingon. Virastossa ollessamme oli tullut kauhea rankkasade ja kotimme eteisessä oli lattialla vesilammikko. Se oli tullut katonrajasta. Yritimme kiivetä tikkailla katsomaan lähemmäksi mutta se oli vaikeaa, sillä korkeutta on siinä kohtaa n. seitsemän metriä. Menimme terassille katsomaan mistä vesi voi päästä läpi. Vika löytyi heti; katto on uusittu ennen muuttoamme, mutta yksi kohta vuoti saumasta.

Soitto omistajalle joka kertoi olevansa Etelä-Ranskassa lomalla (miksi emme mekin ole???). Otti asian vakavasti ja lupasi soittaa heti katon tehneelle miehelle, joka soittaisi sitten meille.

Kattomiehen soittoa ei luonnollisestikaan kuulunut samana päivänä.

 

21.7.2007

Haagissa meillä oli vielä siivottavaa joten päätimme lähteä  sinne. Matkaa on noin 180 km. Kun noin 10 km oli jäljellä, huomasimme ettei meillä kummallakaan ole vanhan asunnon avainta mukana. Tilanne oli niin huvittava ettei ollut voimia moittia toista.. Kävimme Burgen Kingissä moottoritien reunassa ja käänsimme nokan takaisin kohti Brysseliä. Pojat vinoilivat että olisi lähempänäkin ollut hampurilaispaikkoja...

Kattomiehen soittoa ei kuulunut edelleenkään. Varmaankin siksi, että on Belgian kansallispäivä.

 

22.7.2007

Molemmilla pojilla on hiukan kuumetta ja he vain nukkuvat melkein koko ajan.

Kattomiehen soittoa ei kuulunut – varmaankin siksi, että hänellä on krapula eilisen päivän takia.

 

23.7.2007

Toinen hääpäivä. Se kunniaksi saimme tiedon kaasulaitokselta, etttä kaasun pitäisi alkaa toimia keskiviikkona 25.7. Koska emme olleet saaneet sitä luvattua kirjettä, soitti mies laitokselle josta kertoivat ettei sitä kirjettä kannata odottaa. Ei näköjään.

Kahden päivän päästä siis kaasua...En usko ennen kuin makaan kuumassa kylvyssä.

Ai juu, kattomieskin sai soitettua tänään. Hänkin tulee keskiviikkona. Onneksi ei ole satanut sitten sen vetisen virastopäivän.

 

24.7.2007

Uusi reissu Haagiin. Tällä kertaa kaikki mahdolliset avaimet mukana. Siivosimme koko halvatun päivän, mutta silti tuntuu että paljon jäi. Mies menee vielä perjantaina sinne. Minen enää kestä olla siellä poikien kanssa jotka tietysti tekemisen puutteen takia lähinnä mättävät toisiaan.

Mutta voi ihanuus; päivän huhkittuani kävin vanhan kodin kylpyammeessa – tosin vain suihkussa. Oli se aika paljon kivampi kuin pesu kylmällä suihkulla tai niin, että keittää muutaman kannullisen vedenkeittimellä ja sitten sekoittaa kylmää sekaan ammeen pohjalle...

 

25.7.207

Tänään on SE päivä; KAASUA pitäisi saada ja kattomiehen tulla. Kädet kyynärpäitä myötä ristiin....

Ei auttaneet rukoukset taaskaan. Asentaja tuli, mutta ei avannut kaasua koska

1. meillä ei ole paperia joka pitää olla kun on kyseessä uusi asennus (meille ei tietysti kysyttäessäkään kerrottu että tällainen pitäisi olla). Paperin saa kuulemma asennuksen tehneeltä henkilöltä. Asunnon omistajan olisi se pitänyt meille hoitaa.

2. kaasujohto on "vääränlainen". Ei täytä turvallisuusvaatimuksia. Kiitti.

Soitto omistajalle Etelä-Ranskan aurinkoon. Hänen mielestään asentaja "liioittelee" säännöstensä kanssa, hän ei ole ainakaan "koskaan kuullut" että pitäisi olla antaa joku paperi uudesta asennuksesta tai että kaasujohdoksi ei kelpaa mikä vaan tuubi. Normaalisti viilipytty mieheni repesi ja kertoi että täällä ollaan nyt leiriydytty ja leikitty picniciä riittävän kauan ja että se paperi pitää saada, ja että se tuubi pitää vaihtaa tarpeeksi paksuksi jotta se kelpaa.

Omistaja otti mieheni avautumisen todesta ja lupasi soittaa heti firmaan joka teki keittiön.  Kohta hän soitti takaisin ja kertoi saaneensa firman edustajan kiinni ja he kuulemma ottavat meihin yhteyttä "vielä tänään tai viimeistään huomenna".

 

26.7.2007

Odotamme edelleen soittoa mieheltä joka on tehnyt asennuksen. Koska muutakin pitää tehdä kuin odottaa, menimme koko porukka elokuviin katsomaan Harry Potter viitosen. Mitään soittoa ei luonnollisestikaan tullut, emmekä me voi soittaa itse kun emme tiedä minne.

Omistaja sanoi eilen vielä että hän haluaa "nähdä silmästä silmään" sen asentajan joka vaatii niitä papereita ja hän haluaa tulla samaan aikaan tänne kun  kaasu avataan. Sopii minulle..kunhan vain ensin saisimme kiinni kaasuasennukset tehneet työmiehen, sitten saisimme sovittua uuden ajan kaasumiehen kanssa, sitten....ehkä...joskus...sitä..KAASUA!

Saammeko ehkä todistaa asentajan ja omistajan kaksintaistelua?!


27.7.2007

Mies on yksin Haagissa. Soitti ja kertoi vuokranneensa vehkeen jolla pesee kokolattiamaton. Hän on perfektionisti ja haluaa jättää asunnon täsmälleen samaan kuntoon kuin se oli noin 5 vuotta sitten sen vuokratessamme. Siinä sitä onkin hommaa....eli mies on siellä korjausommellut verhoja, silittänyt ne (pestyään ne ensin), puunannut mattoa, maalannut seiniä...

Koska kaikki näyttää menevän päin helvettiä niin sitten vielä sellainenkin uutinen, että auton rekisteröinti tänne ei vielä onnistunut. Kaupungintalolta saamamme väliaikainen paperi ei ole rekisteritoimiston silmissä "virallinen" joten emme saa Belgian kilpiä ennen kuin saamme varsinaiset kortit kaupungintalolta – parin kuukauden kuluttua. Autorekisterikeskus kuitenkin vaatii että kilvet pitäisi vaihtaa...ja haluaisimme ne toki vaihtaakin, koska myymme auton koska mies saa työn puolesta toisen, eikä kukaan osta autoa joka on rekisteröity Hollantiin. Meitä ei myöskään enää kiinnostaisi maksaa Hollantiin noin 100 euroa kuussa autoveroa kun emme edes siellä ole enää.

Saimme idean että otamme kilvet pois. Lähetämme ne Hollantiin (jolloin ei enää tarvitse maksaa sinne mitään) ja otamme käyttöön vanhat Ranskan kilvet tuolta kaapista. Ne eivät ratkaise koko ongelmaa, mutta ainakin osan siitä. Kyllä täällä kekseliäisyys kehittyy.

 

28.7.2007

Erittäin huonosti nukuttu yö takana. Ensin jännitin alkaako koko talo palaa kun karmea savu tuli tuulen mukana ikkunoista meille. Menin terassille kurkkimaan pyjamassa ja huomasin että naapuritalon puutarhassa grillattaan ja vaaraa ei näytä olevan, mutta tietenkään en saanut unta kun piti alkaa kuvitella kaikenlaista. Sitten alkoi rankkasade, joten naapuritalon grillijuhlat siirtyivät sisätiloihin. Kun olin omin silmin nähnyt että grilli sammutettiin kunnolla saatoin mennä makuulle.

Sitten hiippasi pienempi poika yläkertaan viereen. Sanoi että pelkää kun sataa niin kovaa. Makasi vieresssäni kattoikkunan alla. Siinä hän vasta pelkäsikin! Valot piti laittaa ja moneen kertaa selittää että täällä ylhäällä sateen ääni on paljon kovempi kun vesi tippuu vinoon ikkunaan. Silti poika ei uskaltanut mennä alakertaan omaan huoneeseen enää.

Yöllä hän kieppui, huusi unissaan, halasi minua, heräili, moitti minua kun olin sammuttanut lampun, halusi juoda, pissata...nukuimme onneksi kuitenkin vähän. Kuudelta hän heräsi lopullisesti ja meni alas pelaamaan jotakin. Yritin pakkonukkua hiukan mutten onnistunut. Seitsemältä poika tuli uudelleen viereeni ja nukuimme tunnin.

Mies soitti puolen päivän aikaan ja sanoi vielä jatkavansa töitä Haagissa. Sanoin että lakkaa tavoittelemasta täydellisyyttä ja tule tänne. Lupasi tulla – jossakin vaiheessa.

Seitsemältä illalla soitin ja kysyin oletko ajanut kolarin ja olet ruumishuoneella. Ei kuulemma ollut. Oli juuri saanut lastattua auton ja lähtisi pian (mitä hittoa???). Kärsivällisyyttä. Taas. Kerran. Puistossakäynti poikien kanssa meni persiilleen tänään koska pienempi hyppäsi melkein heti keinusta ja kun putosi maahan iski hampaansa toiseen polveensa. Saldo; polvi auki, huuli auki, hampaisiin sattuu, kuulemma. Mikään kipu ei kuitenkaan estä häntä tappelemasta isoveljen kanssa.

Kylpyseremoniani on seuraavanlainen:

Lämmitän kahdella vedenkeittimellä vettä. Kolme tai neljä isoa pannullista, yhtä monta pientä pannullista. Lisään johdosta tulevaa kylmää vettä. Sekoitan. Aikaa menee noin puolisen tuntia, tuloksena noin vaaksan verran kylpyvettä ammeen pohjalla. Siinä pesen ensin hiukseni seisten ammeen ulkopuolella pää alanpäin roikkuen, huuhdellen poikien kylpylelua apuna käyttäen. Sitten menen veteen istumaan, käytän vain hiukan saippuaa ja pesen itseni.  Vettä voi toki valmistaa tuplatkin. Silloin aikaa kuluu luonnollisesti tuplaten ja riskinä on, että jo lämmitetty vesi alkaa jäähtyä.

Vettä lämmitellessä ehtii mukavasti lukea. Olen lukenut paikallisen kirjailijan Amélie Nothomb'n kirjoja. (Voin suositella, aika monta on käänneettykin).

Toinen vaihtoehto on pestä kylmällä vedellä. Silloin vettä on tietysti käytössä rajattomasti, mutta...kyllä se urheutta kysyy, eikä shampoo oikein tahdo lähteä päästä.