Vihdoin pääsen kirjoittamaan joulustamme!

Lähdimme ajamaan 23.12 aamulla kohti Pariisia. Tarkoituksena viipyä yön yli miehen pikkuveljen perheen luona. Ajo sujui mukavasti aina Pariisiin asti. Siellä (ja etenkin kaupunkiin tulevalla moottoritiellä) oli valtava ruuhka, tosin ei mitään kovin yllättävää tai tavallisuudesta poikkeavaa. Kieli keskelle suuta, ja niin ajoimme Champs-Elyséen kautta La Défensen läpi Rueil-Malmaisoniin ja majapaikkaamme. Sain lukuisia tekstiviestejä Suomesta ystäviltä ja sukulaisilta. Olivat kuulleet tv-uutisissa että Pariisissa oli ollut pahoja kolareita. Itse emme tienneet niistä/siitä mitään - onneksi, vaikka vähältä piti -tilanteissa oltiin pariin kertaan.

Pikkuveli perheineen oli ovella vastassa ja aikaisemman suunnitelman mukaisesti lähdimme edes sisällä käymättä viimeisiä jouluostoksia hoitamaan. Veli ja vaimonsa ottivat meidän pojat autoonsa kahden omansa lisäksi, ja sain mieheni kanssa rynniä vielä kirja- ja peliostoksilla ihan ilman uteliaita silmiä. Mitä onnea!
Taas mietin että minkä takia Suomessa kirjat ja lautapelit maksavat niin rutosti??? Uskon että sillä sillä rahalla kuin millä nyt saimme 4 peliä ja 6 kirjaa olisimme saaneet siellä 2 peliä ja pari, kolme kirjaa.

Ostosten jälkeen ajoimme pikkuveljelle, joka oli ehtinyt lasten kanssa jo perille. Syömisen jälkeen lähinnä kaaduimme nukkumaan...

****

Jouluaattoaamuna lähdimme kohti miehen siskon perhettä klo 10. Meidän GPS teki tepposet ja ohjasi meidän hiukan vikareitille. No, sainpa näytettyä pienemmälle pojalle että tuossa sairaalassa sinä synnyit. Hän sanoi ettei muista. Sanoin sen olevan suhteellisen normaalia.

Noin 4 tunnin kuluttua olimme perillä Angersissa. Siellä oli jo suurin osa vieraista ja lapsilla täysi meno päällä. Saimme onneksi lounasta eteemme aivan heti, ja sitten oli aikaa tälläytyä parhaimpiinsa ja odotella loppuja vieraita.

Klo 20 oli paikalla kaikki lapset (11) ja kaikki aikuiset (10) isovanhempia lukuunottamatta. Lähdimme joulukirkkoon, joka valitettavasti ei ollut kirkko, vaan joulumessu pidettiin läheissä urheilusalissa. Kylän kirkko on niin pieni, että tällaisena päivänä kaikki halukkaat eivät sinne olisi mahtuneet. Siksi tuo todella epäviihtyisä ja ei-tunnelmallinen valinta. Mutta olihan siellä kaunista laulua ja isäntäväen tyttäret esiintyivät joulukuvaelmassa.

318470.jpg

Messun jälkeen liki juoksimme takaisin talolle aperitiiville. Kaikilla nälkä kurni - olihan kellokin jo 21.30. Tyhjään mahaan juodut maukkaat alkudrinkit saivat ruokahalun heräämään entisestään, ja pienet suolaiset jutut katosivat pikavauhtia.
 

  
318471.jpg318469.jpg

Alkupaloina saimme isäntäperheen aikoinaan Espanjassa asuessaan ostamaa kuivattua kinkkua lisukkeineen. Todella maukasta! Sitten ruokalajia toisensa perään, erilaisia viinejä ja runsasta rupattelua. Mieheni vanhemmatkin tulivat onneksensa paikalle (myöhässä, kuten aina) kun olimme vasta aloittaneet alkuruuan.

Anopin tulo muuttikin illan kulkua sitten jonkun verran. Kun olimme syömässä juustoja kertoi appi aivan harmittoman jutun joka liittyi juustoihin. Valitettavasti juttu liittyi myös anoppiin, ja hän otti sen tapansa mukaan jotenkin aivan ihmeellisesti. Hän alkoi HUUTAA kuin villieläin että hänen miehensä NÖYRYYTTÄÄ ja PILKKAA häntä kaikkien edessä (kenenkään muun mielestä ei asia todellakaan ollut niin) ja hän vaati saada kertoa jotain "samanlaisia kertomuksia" myös miehestään. Hän HUUSI ja HUUSI ja HUUSI, itki välillä ja RAIVOSI että hänet "on tehty naurettavaksi" jne.

Kukin vieras vuorollaan kehotti häntä rauhoittumaan, kaikki sanoivat ettei tuo kertomus ollut yhtään mitään (kuten ei ollutkaan, eikä se ollut kenellekään edes uusi juttu) ja että olisi nyt parasta istua alas ja panna suu suppuun ja jatkaa jälkiruokaan. Mutta kun anopin suu ei mennyt suppuun, otti talon isäntä ohjat käsiinsä, ja ilmoitti VIELÄ SUUREMMALLA ÄÄNELLÄ (hyvä hyvä!!) ettei hänen talossaan huudeta tuolla tavalla. Muistutti että on joulu, kertoi että meillä oli hauskaa ja hyvä tunnelma ennen kuin anoppi saapui (totta) ja että aina kun hän tulee, tapahtuu jonkun asteinen katastrofi (totta) ja että ilta on hänen kohdaltaan ainakin pilalla. Sanoi myös että ellei anoppi osaa tai halua käyttäytyä kunnolla, hän voi mitä pikimmin poistua hotelliin.

Anoppi aloitti vastapuheenvuoron HUUTAMALLA että hänelle ei puhuta noin, miten voitte loukata minua noin jne. Sitten isäntä keräsi itsensä, ajatteli ilmeisesti että yritetään pelastaa mitä pelastettavissa ehkä on, ja (varmaankin) varsin pitkin hampain ilmoitti että ottaa kaiken syyn tapahtuneesta suukovusta, ja toivoo että anoppi jää vielä loppuillaksi, ja pyysi anteeksi omaan purkaustaan (vaikka tiedän että mielessään toimi oikein - kuten meidän kaikkien muiden mielestä toimikin) ja sitten itkettiin ja porattiin hetki, istuttiin alas ja alettiin juhlia talon isännän 45-vuotis syntymäpäivää tuomalla valtava suklaakakku ja shampanjaa.

Anoppi istui minun vieressäni ja siinä sitten olin lohduttavinani, sillä onhan se selvää että hän on sairas jollakin tavalla - ei tuollaiset purkaukset kuulu normaali-ihmisen ohjelmistoon vaikka kuinka olisi kuumaveristä sorttia. Jossakin menee raja, ja  hänen rajansa ylittyy aina kun puhutaan politiikasta, hänestä itsestään tai maailmantilanteesta noin yleensä - eli aika usein.

Tapaus ohitettiin kuitenkin laseja kilistämällä ja anteeksi pyytelemällä. Vain anoppi - joka siis kaiken aiheutti! - ei pyytänyt keneltäkään anteeksi.
Mielenkiintoista muuten se ristiriita mikä syntyy kun teititellään mutta samalla syydetään kauheuksia suusta. Että tavallaan pysytään loppuun asti kohteliaina, muttei sitten kuitenkaan.

Klo 2.00 monet lapset olivat vielä hereillä, leikkivät yhdessä ja aikuiset ottivat vielä yömyssyä tai teetä tai kumpaakin. Supisimme että pitää sitten saada viimeinenkin lapsi nukkumaan, että voidaan tuoda lahjat takan viereen aamuksi...

Klo 3.00 sain pestyä naamani ja pujahdettua nukkumaan. Klo 7.00 kuulin ensimmäiset riemunkiljahdukset olohuoneesta. Olimme sopineet, ettemme anna lasten aukoa lahjojaan ennen kuin kaikki ovat hereillä - kaikki aikuisestkin. Porukka nousi aamiaiselle, ja pienet juhlijat katselivat jännityksellä pakettejaan odottaen lähtölaukausta aukaisemiseen.

318466.jpg

Kun jokainen aikuinen oli käynyt suihkussa ja pukeutunut, meidät kutsuttiinkin yllättäen lasten leikkihuoneeseen katsomaan "esitystä". Liputkin annettiin käteen. Lapset olivat tehneet shown, jossa oli mm. stand up -koomikko ja voimistelijoita. Tosi hauskaa!

Lahjoja alettiin repiä auki sitten joskus puolenpäivän nurkilla. Minä olin ollut sen verran kiltti että sain (itsevalitsemani) Conversen nahkaiset, ruskeat tennarit, ja itsevalitsemaani tuoksua. Toivomiani keittokirjoja emme olleet onnistuneet hommaamaan, joten ne tulevat joskus jälkijunassa.

Sitten oli aperitiivin paikka. Joulupäivän kunniaksi se oli shampanjaa. Sen jälkeen viiden ruokalajin lounas, jonka syöminen kesti rupatteluineen klo 18 asti. Sitten lähdimme pienelle kävelylle katsomaan ihmisten pihoihinsa rakentamia joulukuvaelmia.

318465.jpg

Näimme muutaman aivan uskomattoman rakennelman, joissa oli selvästi nähty vaivaa ja käytetty aikaa ja rahaa. Lapset olivat oikein innoissaan.

318461.jpg

Sitten palasimme takaisin, ja jo matkalla päätimme että illallinen on sitten vain jotakin kevyttä keittoa. Kaikkia väsytti 4 tunnin yöunien ja runsaan syömisen ja juomisen vuoksi sen verran paljon, että vihannessosekeiton ja takan äärellä nautitun teen jälkeen kansa hiipi nukkumaan "jo" klo 24.

318467.jpg

Aamulla oli ihanaa nukkua peräti 9 asti (paitsi talon isäntä, joka meni töihin). Tapanin päivälle oli suunniteltu minun ja mieheni pastatalkoot lounasta varten, ja niin tein taikinan mihin tuli 1400 g jauhoja ja 14 kananmunaa...

Lapset väänsivät pastakoneen kampea vuoronperään, ja vaikka ensin luulimme että tuotetta syntyi hiukan liiankin paljon, niin se LOPPUI KESKEN! Lapset eivät ehtineet oikein edes haarukkaan ja veitseen koskea, kun kaikki vetivät pastaa suuhun kaksin käsin maiskutellen. Myös aikuiset kehuivat kovasti, ja hyvää se olikin emännän valmistaman herkullisen paistin lisukkeena.

Meidän oli tarkoitus ajaa kotiin, mutta sitten aloimme laskea että jos nyt heti lähtisimme niin olisimme joskus keskellä yötä tai myöhemminkin kotona...meitä houkuteltiin lähtemään myös Marseillesiin miehen toisen siskon ja perheensä kanssa. Olivat menossa miehensä vanhempien luokse uutta vuotta varten. Melkein saivat meidät ylipuhuttua mukaan, mutta onneksi tuli järki päähän, sillä kotiin ajaminen Ranskan eteläkärjestä olisi sitten ensi vuoden alussa ollut melkoinen suoritus.

Sen sijaan lainasimme avainta miehen siskon kotiin Calais'hin, ja ajoimme sinne yöpymään. Tuttu paikka, joten mikäs siinä. Hoidimme siellä pupuakin, annoimme sen juosta pihalla ja vaihdoimme häkkiin puhtaat heinät. Se olisi ollut naapuriensa hommaa, mutta tämä oli nähtävästi vain käynyt antamassa vettä ja porkkanoita.

Nukuimme siis Calais'ssa yön, ja lähdimme seuraavana aamuna kohti Haagia - tosin ostosreissun kautta. Hamstrasimme keittiöön kokkausastioita ja ihania ruokia ja shampanjaa uudeksi vuodeksi. Suklaaltakaan emme voineet välttyä.

318463.jpg

FIN