Loman suurimmaksi anniksi lasken esikoisen uimaanoppimisen. Hän on halunnut pitkään oppia, mutta on kovin arka veden suhteen. Kieltämättä myöskään oppimistilanteita emme ole tarjonneet tarpeeksi. Vielä viikkoa ennen uimataidon yht'äkkistä tulemista poika seisoi uimarannan kalseassa ja hiekkaisessa vedessä, itki ettei koskaan voi oppia ja vihasi koko kahdeksanvuotiaan voimallaan kylmää järvivettä. Päätettiin yrittää uimahallissa - ja se auttoi.

Ei hän edelleenkään ui kovin pitkälle mutta sitä suurempi ansio on se, että hän voitti itsensä ja uskalsi. Uskalsi kellua, uskalsi mennä veden alle, uskalsi hyppiä ja roiskuttaa. Harvoin olen nähnyt häntä niin onnellisena kuin noilla uimahallireissuilla, joiden aikana hän oppi joka kerta jotakin pientä lisää. Se riemu tarttui kyllä meihin muihinkin. Olen niin iloinen hänen puolestaan.

Kaksi päivää huvipuistossa meni nopeasti. Ensimmäisenä päivänä äitini oli kanssamme ja olikin suureksi avuksi. Toisena päivänä lähdin poikien kanssa yksin ja sekin päivä meni yllätyksekseni oikein mainiosti. Oli ilo nähdä miten pojat nahistelun sijasta vetivätkin yhtä köyttä ja auttoivat toisiaan, kun jonossa täytyi edetä kymmenien muiden joukossa, tai kun piti tehdä jotakin hiukan vaikeaa ja jännää. Siellä ne kaksi seisoivat moneen kertaan Korkkiruuvin jonossa (muun muassa...) ja aina vannotettiin äiti katsomaan tarkasti sitä kohtaa missä mennään päät alaspäin. Ja äitihän katsoi.

Toisen huvipuistopäivän jälkeen tapasimme ystävän perheineen. Olivat tulleet kaukaa meitä tapaamaan ja tapaaminen oli niin mukava taas! Terve vaan, Maare! Lapset viihtyivät hienosti yhdessä vaikka eivät olleet ennen tavanneetkaan, ja heistä puhuttiin vielä pitkään tuon jälkeenkin.

Yhtenä päivänä pääsimme ystävän autolla Helsinkiin ja Korkeasaareen. Reissu oli valitettavasti sitä tyyppiä, että elukat nukkuivat tai piileskelivät suurimmaksi osaksi. Esikoisella oli myös hankala päivä jolloin kaikki on tyhmää eikä mikään kiinnosta. Pienempi olisi halunnut nähdä "kaiken", mutta minkäs teet.

Tampereen kaupungin tarjoama liikennepuisto oli meidän poikien mieleen. Se oli tuttu jo viime kesältä, mutta tänä kesänä siellä ajeltiin kaikkiaan kai neljänä tai viitenä päivänä, aina pari tuntia kerrallaan koska jonoja ei ollut. Kyseessä on puisto jossa ajetaan polkuautoilla, noudatetaan liikennesääntöjä ja pysähdytään mm. oikeisiin liikennevaloihin. Liikennekasvatusta ja hupia samassa. Oikein toimiva juttu ja vielä ilmainen.
878002.jpg

Kävin myös suosikkikampaajallani joka onnistui taas kerran. Valitettavasti juuri nyt minua vaivaa hillitön tukanlähtö. Syystä ei tietoa, olisikohan vain normaali hiusten vaihtuminen kyseessä. Joka tapauksessa tukka on nyt kuiva ja sitä siis lähtee kovasti. Odotan kuitenkin hiukan, ennen kuin juoksen peruukkikauppaan.

18.8. juhlimme etukäteen syntymäpäiviäni. Meitä oli 7 naista, 7 erilaista ja kuitenkin osittain niin samanlaista. Kokoonnuimme yhden heistä kotiin ja juhla alkoi kahden nurkilla. Paljon ruokaa ja juomaa, saunomista sitä haluaville, karaokea sitä haluaville jne. Oma laulunluikautteluni meni siinä mielessä överiksi, että jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut viisaampaa sekin aika jutella ihmisten kanssa, joita niin harvoin kuitenkin näkee...Ja seuraava päivä oli vaikea, sitäkin seuraava jotenkin alavireinen. Oma vika, mitäs läksit, voisi sanoa osuvasti. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin todella iloinen että minulla on niin monta naisystävää jotka saatoin kutsua kanssani juhlimaan - ja jotka vielä vastasivat kutsuuni ja juhlivat kanssani. Eikö se olekin onnea?

Loman aikana juhlistettiin vielä vanhempieni 50-vuotishääpäivää, käytiin Vapriikissa (museo Tampereella), ruokittiin paljon sorsia, käytiin tapaamassa lähibaarin omistajan ihanaa koiraa joka on pienempäni suursuosikki, kudoin villatakin ja sukat, luin kirjoja... Ehdottomasti parasta kuitenkin oli ihmisten tapaaminen ja puhuminen ja kuunteleminen. Melkein kaikkea muuta löytää melkein mistä vaan, mutta ystäviä ja perhettä ei niin monesta paikasta.

878006.jpg
(Kuvassa ajan Vapriikissa)

878000.jpg
(Esikoinen seuraa kiinnostuneena Vapriikin  pyöränäyttelyssä vanhaa filmiä)