Sanotaan suoraan; kiirettä pitää.
Perjantaina oli tarkoitus lähteä illalla kohti Calais’ta poikien serkun luokse. Mies soitti mulle kun olin hakemassa poikia koulusa. Sanoi että on oksentanut kolme kertaa töissä ja lähtee nyt kotiin jatkamaan. Kun tulimme kotiin hän makasi sängyllä sillain kuin lahnat makaavat. Ei eväkään liikahtanut. Herätin hänet, koska luulin että koko mies on hengetön. Hän vakuutti olevansa kunnossa pienten unien jälkeen. Arvuuteltiin kuitenkin että lähdetäänkö autolla Ranskaan. Lopulta hän arvioi kuntonsa hyväksi ja lähdimme ajamaan.
Olimme miehen siskon perheen luona klo 00.12 lauantaina. Syötiin, juteltiin jonkun aikaa ja kaaduttiin kaikki sänkyyn. Seuraavana aamuna miehen kello soi aikaisin, sillä klo 10 oli tapaaminen pankissa - Brysselissä. Mutta...mahassa oli edelleen pöpöjä jotka panivat miekkosen syleilemään pönttöä. Päivän tehtävänä oli avata tili Brysselissä ja hakea uuden asunnon avaimet omistajalta. Sovittiin että siskon mies lähtee kuskiksi. Hän on tarvittaessa nopea ja tehokas mies; alle kymmenessä minuutissa hän oli suihkuttanut itsensä ja pukeutunut ja auto lähti talon edestä. Mukaan pantiin oksennuspusseja - kolmea eri kokoa!
Mies oli pyynnöstäni ottanut kuvia asunnosta, mutta suurin osa on suhteellisen epäonnistuneita. Ne auttavat minua kuitenkin muistamaan missä on mikin huone ja - etenkin - mitkä rappuset vievät mihinkin..niitä kun on suhteellisen paljon. Nämä ovat rapusta, eivät siis edes vielä asunnosta.
Sunnuntaina lähdimme kokeilemaan uutta kanoottia. (Mieheni siskon miehen kanoottia).
Kuvassa yleistä sekasortoa ja kuivaharjoittelua puutarhassa.
Kanootti on joko yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle..tai kolmelle lapselle!
Ajoimme puolisen tuntia rannikkoa pitkin paikkaan nimeltä Le Cap de Gris Nez ja ylitimme tässä aivan vasemmalla näkyvän pienen "virran". Virtaus oli tosi kova, mutta saimme koko porukan ja kassit ja pussit tuonne kuvan vasemmassa yläreunassa näkyvälle rannalle...
Olen olevinani urheilullinen märkäpuvussa.
(Puku on muuten siunaus muuten aika hemmetin viileissä vesissä..)
Kaikki saivat kokeilla kanoottia yksin tai aikuisen kanssa, mutta sanottakoon että aallot olivat hiukan liian kovat lapsille. Venho lensi pari kertaa nurin ja lapset mereen, mutta mummuille tiedoksi että PELASTUSLIIVIT OLI PÄÄLLÄ!
Olipahan sunnuntai.
Kanootin ja tarvikkeiden kantamista, taas kotiinlähtö liian myöhään, kotona keskiyön jälkeen....
Tänä aamuna vaikea herätys kaikille, lapset kouluun, mies töihin, minä isomman luokkaan auttamaan kirjallisuuskilpailussa. Siellä meni tasan koko koulupäivä mutta oli hauskaa. Huomenna en tee mitään.
Makximum shoppaan.
Perjantaina oli tarkoitus lähteä illalla kohti Calais’ta poikien serkun luokse. Mies soitti mulle kun olin hakemassa poikia koulusa. Sanoi että on oksentanut kolme kertaa töissä ja lähtee nyt kotiin jatkamaan. Kun tulimme kotiin hän makasi sängyllä sillain kuin lahnat makaavat. Ei eväkään liikahtanut. Herätin hänet, koska luulin että koko mies on hengetön. Hän vakuutti olevansa kunnossa pienten unien jälkeen. Arvuuteltiin kuitenkin että lähdetäänkö autolla Ranskaan. Lopulta hän arvioi kuntonsa hyväksi ja lähdimme ajamaan.
Olimme miehen siskon perheen luona klo 00.12 lauantaina. Syötiin, juteltiin jonkun aikaa ja kaaduttiin kaikki sänkyyn. Seuraavana aamuna miehen kello soi aikaisin, sillä klo 10 oli tapaaminen pankissa - Brysselissä. Mutta...mahassa oli edelleen pöpöjä jotka panivat miekkosen syleilemään pönttöä. Päivän tehtävänä oli avata tili Brysselissä ja hakea uuden asunnon avaimet omistajalta. Sovittiin että siskon mies lähtee kuskiksi. Hän on tarvittaessa nopea ja tehokas mies; alle kymmenessä minuutissa hän oli suihkuttanut itsensä ja pukeutunut ja auto lähti talon edestä. Mukaan pantiin oksennuspusseja - kolmea eri kokoa!
Mies oli pyynnöstäni ottanut kuvia asunnosta, mutta suurin osa on suhteellisen epäonnistuneita. Ne auttavat minua kuitenkin muistamaan missä on mikin huone ja - etenkin - mitkä rappuset vievät mihinkin..niitä kun on suhteellisen paljon. Nämä ovat rapusta, eivät siis edes vielä asunnosta.
Sunnuntaina lähdimme kokeilemaan uutta kanoottia. (Mieheni siskon miehen kanoottia).
Kuvassa yleistä sekasortoa ja kuivaharjoittelua puutarhassa.
Kanootti on joko yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle..tai kolmelle lapselle!
Ajoimme puolisen tuntia rannikkoa pitkin paikkaan nimeltä Le Cap de Gris Nez ja ylitimme tässä aivan vasemmalla näkyvän pienen "virran". Virtaus oli tosi kova, mutta saimme koko porukan ja kassit ja pussit tuonne kuvan vasemmassa yläreunassa näkyvälle rannalle...
Olen olevinani urheilullinen märkäpuvussa.
(Puku on muuten siunaus muuten aika hemmetin viileissä vesissä..)
Kaikki saivat kokeilla kanoottia yksin tai aikuisen kanssa, mutta sanottakoon että aallot olivat hiukan liian kovat lapsille. Venho lensi pari kertaa nurin ja lapset mereen, mutta mummuille tiedoksi että PELASTUSLIIVIT OLI PÄÄLLÄ!
Olipahan sunnuntai.
Kanootin ja tarvikkeiden kantamista, taas kotiinlähtö liian myöhään, kotona keskiyön jälkeen....
Tänä aamuna vaikea herätys kaikille, lapset kouluun, mies töihin, minä isomman luokkaan auttamaan kirjallisuuskilpailussa. Siellä meni tasan koko koulupäivä mutta oli hauskaa. Huomenna en tee mitään.
Makximum shoppaan.
Kommentit