Eilen oli siis kotipäivä porrastetun koulunaloituksen vuoksi. Poikien leikeissä vilisi tarinoita lapsista, jotka eivät löytäneet oikeaa koulubussia...

880257.jpg

Onneksi lopulta joka ikinen Playmobil-äijä pääsi turvallisesti kotiinsa. Onkohan heilläkin yhtä painavat laukut kuin meidän pojilla?

880258.jpg

Esikoinen 8 vuotta, huomatkaa etunoja jolla vältetään taaksepäin kaatuminen!

880259.jpg

5-vuotiaani (kohta kuusi, hän muistaa aina huomauttaa!) ei pääse kuin hiukan helpommalla. Hänen laukkunsa näyttää isoveljen laukkua suuremmalta, mutta on todellisuudessa tyhjempi.

880260.jpg

Kahdeksanvuotiaani kirjat. Tarkistin heti ettei Suomesta puhuttu soopaa, kuten muutama vuosi sitten paljastui Ranskassa. Olikos se niin, että joku suomalainen äiti/isä/oppilas havaitsi suuuuuria puutteita/vääriä tietoja ranskalaisessa historiankirjassa Suomeen liittyen. Asiaa vietiin menestyksellä eteenpäin. 

Eilisiltakin meni lappujen täyttelyyn. Saimme sovittua että isompi aloittaa keskiviikkoisin koulun jälkeen piirrustuksen ja pienempi samaan aikaan urheilun. Urheiluryhmän sisällöstä ei sen enempää tietoa vielä ole, mutta samapa se, poika itse sanoi että se on hyvä. Toivon ettei esikoinen turhaannu piirrustuksensa kanssa, sillä uskon hänen luulevan että kyseessä on jotakin hiukan muuta kuin ehkä on...Viime aikoina hän nimittäin on paljon puhunut siitä, miten hän isona alkaa suunnitella autoja ja tietokonepelejä...ja sanoi että piirrustustaitoa siihen tarvittaisiin. Totta varmaan, mutta uskon että tuolla harrastusryhmässä keskitytään piirtelemään hedelmäasetelmia tai muuta kiehtovaa!

Ja sitten; sanotaanko vielä PIIRRUSTUS vai jätänkö yhden ärrän pois??? Hirveän noloa. Olen sentään muinoin opiskellut suomen kieltä yliopistossakin ja vielä keväällä opetin lapsia Suomi-koulussa Haagissa...;-)!