Haluamamme asunto taitaa sitten olla meidän.
Sanon taitaa, sillä en usko sitä ennen kuin omistajan nimi on paperissa. Kerrotaan hiukan mistä moinen varovaisuus:
Mies soitti siis aamulla omistajalle ja kertoi että haluamme vuokrata hänen asuntonsa. Omistaja ilmoitti ettei nyt pysty puhumaan, mutta lupasi soittaa myöhemmin. Ja soittikin. Alkoi "kiristää" että vuokrasopimus pitää sitten allekirjoittaa "heti". Lauantaina mieheni on menossa joka tapauksessa Brysseliin pankkiasioiden takia, ja hän ehdotti allekirjoitusta samalle päivälle. Omistaja arvoituksellisesti siihen että "voipi olla että siihen mennessä sitten asunnon on ottanut yksi toinen joka tulee katsomaan"...

No, mieheni sanoi että OK, me ajamme tänä iltana sinne, sopiiko? Se taas oli "liian äkkiä", joten sopivat torstain ja nainen lupasi lähettää vuokrasopimuksen katsottavaksi etukäteen faxilla "nyt heti". Faxia ei kuulunut koko päivänä. Ajattelimme että hän haluaa vain päästä meistä eroon. Jo näytössä meillä oli tunne ettei hän halua asuntoon lapsiperhettä. Kommentit kuten "no tämä kolmas makuuhuone on kyllä toooosi pieni"...(meillä on vain kaksi lasta ja ne ovat samassa huoneessa) ja "ei tämä kyllä ole oikein lapsille kiva kun ei ole pihaa..." kielivät hiukan siitä. Muutenkin hän uteli kaikenlaista hiukan erikoista. Eikä muuten kätellyt meitä ollenkaan, ei tavatessamme, ei erotessamme. Outoa.

Nooo, mies soitti illalla uudelleen ja kysyi sen faxin perään. Nainen ihmetteli ettei ollut tullut, ja lupasi panna uuden. Ja tulihan se, ja mies lukee tuolla nyt yhdeksänsivuista sopimusta.

Torstaina ajamme Brysseliin allekirjoittamaan vuokrasopimusta eli minun PITÄISI nyt olla oikein iloinen, sillä saamme mitä haluamme. En vaan usko sitä, kuten sanoin, ennen kuin nimi on paperissa. Sen verran outo omistaja on. Sitä on hankala näin kirjoittaen oikein kuvaillakaan. Toivon hartaasti ettei tämän asian ja tämän ihmisen kanssa tule mitään ongelmia. Toivon, että hän on vaan "hiukan outo" - sillain vaarattomalla tavalla;-) Ja kukapa meistä nyt ei outo olisi.