Viikonloppuna pitää muistaa:
* ostaa pojille uudet koululaukut (pienemmälle ensimmäinen!)
* viedä pojat parturiin (kiireellinen!)
* ostaa kouluun urheiluvehkeet ja muut puuttuvat tarvikkeet

Muuten saamme olla kuin Ellun kanat. Vieläkin on epäselvää pääseekö poikien suosikkiserkku Hugo Calais'ta tänä viikonloppuna meille, vai meneekö viikolla eteenpäin.

Minä odotan viikonloppua kovasti. Tulimme Suomesta sunnuntai-iltana, enkä ole ehtinyt/pystynyt edes kunnolla kertoa miehelle loman tapahtumista! Koko ajan on tapahtunut jotakin, joka on vienyt huomion. Joka ilta silti ollaan istuttu yhdessä ruokapöytään, mutta puhu siinä nyt sitten...kylläs sen tiedätte. Aina ei onnistu, vaikkei mitään "hampaankolossa" -osastoa olisikaan mielessä.

Käyn läpi Suomesta kantamaani neljän kilon kangaspussia. Kiitos, äiti, että luovuit kaikista ihanista tilkuista ja kankaanpaloista! Niille tulee olemaan käyttöä. Sain valmiiksi myös yhden sukan, mutta en ole tyytyväinen (tähänkään) malliin. Se on aivan liian leveä jalalleni, eikä minulla ole taitoa muokata ohjetta omaan, kapeaan koipeeni sopivaksi. Mutta toisaalta...kyllä nuo pysyvät jaloissa ja kotona niitä kuitenkin vain pidän, eli ei tarvitse mahtua kenkään.

Minua harmittaa. En saa laitettua valokuvia blogiini jostakin syystä. Olisi paljon kaikenlaista. Toissailtana päätin syntymäpäiväni esikoisen kanssa katolla istuen. Se oli hänen ideansa. Hän otti viltin mukaan ja pyysi katsomaan tähtiä kanssaan. Istuimme viileässä yössä kirkkaan taivaan alla ja tähtiä näkyi paljon. Kuukin oli liki täysi. Poika oli minussa kiinni viltin alla kun yhdessä etsimme eri tähtikuvioita. Suhteellisen vaikean kesän jälkeen taisimme molemmat kaivata juuri tuollaista läheisyyttä. Otimme myös parit kuutamokuvat, joita en siis toistaiseksi voi näyttää teille.

Hyvää viikonloppua kaikille! Katselkaa taivaalle rakkaittenne kanssa. Viltti päälle jos viluttaa, antakaa läheisyyden lämmittää.

878003.jpg
(Kuutamokuva joka ei teknisesti ole kummoinenkaan, mutta tärkeintä oli se ottaa viltin alta pojan kanssa!)