Kevät/kesä on siinä vaiheessa että pojilla on koulua vielä noin puolitoista kuukautta jäljellä. Viimeinen koulupäivä on 4.7. Isommalla on edessä leirikoulu pohjois-Ranskassa kesäkuun alussa. Lapset ovat viikon verran Merlimont -nimisessä paikassa. Reissu tehdään bussilla, ja perillä asutaan oikein kivannäköisessä "asuntolassa". Minä olen nähnyt paikan vain valokuvissa, mutta pojat kävivät isänsä kanssa katsomassa sitä oikein oikeasti kerran kun kyläilivät serkullaan siinä ei-niin-kovin-kaukana.

Poikaa jännittää aika tavalla. Kumpikaan meidän pojista ei ole ollut - nyt sen vasta huomaan kun oikein ajattelen - koskaan "yksin" yötä pois. He ovat olleet minun vanhempieni luona kai kerran tai kaksi yön ilman minua (tai isäänsä, sen puoleen) ja muissa paikoissa ei koskaan. Poikaa ei jännitä kuitenkaan (kuulemma) niinkään ilman meitä vanhempia oleminen vaan...syöminen. Hän kun on..hmm...vain hänet oikeasti tuntevat tietävät hänen ruokailuhistoriansa. Tiedän, ettei lapsi kuole nälkään viikossa, mutta tiedän että vaikeaa tulee olemaan. Silti tuo viikko (tai siis 5 päivää) on aivan ehdottoman tärkeä hänelle mielestämme. Mikä harmitus olisikaan jos hän jättäisi menemättä, ja kuulisi sitten koko muulta luokalta miten kivaa oli...Sillä kivaahan tuollaisissa paikoissa oleminen tuppaa olemaan. Ei se ole pelkkää opiskelua, vaikka sitäkin on paljon ja paljon erilaisia vierailuja lähialueilla oleviin paikkoihin.

***

Olemme löytäneet pari oikein mieluisaa asuntoa. Ongelma on vain se, että ne ovat vapaita NYT - ja me voimme vuokrata vasta heinäkuussa. Toivomme kovasti etteivät ne kelpaa muille, mutta pelkään että kelpaavat. Molemmissa on tilaa paljon (toisessa melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meillä nyt) mutta molempien vuokra on halvempi kuin nykyisemme! Ja kuntokin vakuutetaan hyväksi - valokuvien perusteellakin se on ihan totta. Ellei kumpikaan noista onnistu, toivomme tietysti että jotakin vastaavaa ilmaantuu sopivaan aikaan.

***

Miehelläni on kiusallinen tapa "tarkastaa" kaikki poisheittämäni tavarat. Ei nyt tietysti banaaninkuoria ja terveyssiteitä, mutta jos vaikka siivoan kaappeja ja heittelen tavaraa pois tulee tämä tarkastaja paikalle. Hän nostelee pussista hylkäämiäni tavaroita ja kyselee miksi ne heitetään pois.
"Eikö tämä ole vielä ihan hyvä?"
"EI!"
"Tätä voisi vielä käyttää johonkin.."
"Ei muuten voisi!" jne.

Eilen hän tarkasteli kriittisesti roskapussia mihin heittelin vanhoja, toimimattomia kyniä. Testasi vielä toistamiseen jokaisen jo testaamani tussin, totesi ettei niistä tule mitään - ja heitti pois, "hyväksyttyään" asian.

Voi persus, sanonma.