Aamulla heräsin hyvin varmana siitä, että en viitsi katsella enää turpaani sen näköisenä kuin se on. Alkuviikon alakulon (yhdeksi) syyksi tajusin sen, että edellisellä kampaajakeikalla minulle leikattiin - aivan omasta tahdostani, tosin.. - minulle sopimaton pää. Eikun tukka.

Myönnetään että tuijottelen peiliä enemmän kuin ehkä pitäisi ja että pienikin epäkohta ulkonäössä saa aikaan "maailmanlopun" - tai ainakin epäviihtyisän olon. Niinpä soitin heti aamulla klo 9.01 "minun" kampaajalleni, Jimmylle ja pyysin "paniikkiaikaa".
Se onnistui, ja hän leikkasi minulle uuden, aivan lyhyen tukan. Sellaisen jossa on hyvä olla.

Parasta oli se, että hyvin ymmärtäväisesti hän veloitti aivan minimaalisen hinnan. Kävi viimeksi nimittäin niin, että  hänen itsensä sijasta jouduin yhden harjoittelijan saksittavaksi (J olikin sairaana, olisin voinut jättää menemättä mutta menin silti)...eikä siitä siis oikein tullut hyvä....

++++

Sitten menin kotiin ja postilaatikossa odotti ensinnäkin kortti eräältä tutulta naiselta täältä. Kortti kertoi heidän saaneen ensimmäisen tyttärensä viitisen päivää sitten! ONNEA onnea, ihanaa!

Sitten oli iso paketti Suomesta missä uusi ystävä lähetti ihanaa musiikkia (elokuvasta In the Mood for Love) ja SARA-lehden. Superhuippua ja kivaa!!!

Ja vielä sattui olemaan Kodin Kuvalehden ilmestymispäivä eli sekin minua ilahdutti!!

Jos pussaan kohta kadulla vastaantulijoita niin se on vaan ihan siksi kun olen niin i-loi-nen! Dippa-dappa-ddaaaaaa!!!