Poikien koulussa ei mitään varsinaisia "kevätjuhlia" koskaan pidetä, mutta vuoden viimeisinä päivinä tapahtuu yleensä jotakin hiukan poikkeavaa. Eilen se tarkoitti sitä, että minä, kovis ja metalliakin kylmempi ja kyyninen immeinen, "minähän en elokuvissa/julkisesti pillitä" -tyyppi jouduin liikutukseltani kaivamaan nenäliinaa pienemmän poikani kuorolauluesitystä seuratessani.

Olen hämmentynyt...
Koskaan ennen en ole kuullut poikani laulavan yhtäkään laulua alusta loppuun. Nyt hän veisasi 8 laulua siellä muiden kanssa. Minulla (eikä sen paremmin muillakaan vanhemmilla) ei ollut aavistustakaan siitä, että kaksi maternelle grande section luokkaa oli harjoitellut pitkin kevättä noita lauluja oikean laulunopettajan kanssa. Mikä yllätys siis, kun lapset tulivat eteemme valkoiset paidat päällään (paitsi ne, joiden vanhemmat olivat unohtaneet pyynnöstä huolimatta pukea jälkikasvunsa valkoiseen, ja jotka peitettiin nopeasti paperista tehtyihin kaapuihin...), asettuivat riviin ja alkoivat laulaa.

Laulut olivat lastenlauluja, mutta eivät suinkaan mitään helppoja rallatuksia läheskään kaikki. Jo yksin sanojen muistamisessa olisi minusta ollut hankaluuksia, mutta voi miten hienosti se meni. Ja lapset lauloivat reippaasti ja kovaan ääneen. Muistivat hymyilläkin!  Suurin ihme minulle oli, että lapset onnistuivat laulamaan tämän.
Ok, laulunopettaja lauloi mukana ja ohjaili, mutta lapsilta joista 95 pros. ei harrasta laulua tämä oli Loistava Esitys.
Ja siksi niitä nenäliinojakin tarvittiin.

Suurten aplodien jälkeen mentiin luokkiin herkuttelemaan suklaakakuilla ja muilla makeuksilla.
697612.jpg
Pieniä yksityiskohtia luokassa.
697614.jpg
Kohta ei enää merkitä kirjaan kuka on poissa, kuka (taas...) myöhässä...Kesäloma alkaa 5.7.
697611.jpg