tiistai, 4. maaliskuu 2008

Ei otsikkoa

697bb52df1bedfec96819ff6653ccd9c.jpg

tiistai, 18. syyskuu 2007

Henkilö jota yrititte tavoittaa...

on muuttanut tänne.

maanantai, 17. syyskuu 2007

Pikkujunia ja keskiaikaa

Eilen paikallisella höyryjunayhdistyksellä oli avoimien ovien päivä. Paikalla oli junaharrastajia ympäri maata, ja parkkipaikan autoista päätellen myös Ranskasta ja Saksasta.

908457.jpg

Ja nyt puhutaan siis aivan oikeista, liikkuvista junista.

908453.jpg

Osa toimi sähköllä, osa oikeilla pikku hiilillä. Tämäkin veturi päästi kunnon höyrypösäykset äänen kera!

908456.jpg

Vähän sellaista isojen poikien leikkiähän se oli...mutta oli ilo nähdä ihmisiä jotka ovat niin innoissaan jostakin. Sellaista kun nykyään aika harvoin näkee. Ihmiset yrittävät olla niin cooleja, etteivät kai kehtaa hihkua riemusta tällaisten asioiden takia...

908454.jpg

Yksi erityisen kaunis veturi. Tekijänsä keekoili syystäkin ylpeän näköisenä junansa äärellä.

Junien kyytiinkin pääsi. Pojat vetivät 15 min. kierroksen ja olivat sitä mieltä, että isän pitää saada kanssa uusi harrastus...Huomasin tietynlaista kiiltoa mieheni silmissä, enkä ihmettelisi vaikka joku kaunis päivä - jos meillä vaan koskaan ikinä on tilaa, aikaa ja rahaa - meiltäkin löytyisi mies jolla on rasvasta mustat kädet.

Junien jälkeen tutustuimme keskiaikaan. Jokavuotinen keskiaikajuhla veteli viimeistä päiväänsä. Kyseessä on eräänlaiset markkinat, missä myydään (usein aika löyhästikin) keskiaikaan liittyvää tavaraa ja missä nähdään mm. miekkailua sun muuta asiaankuuluvaa.

908452.jpg

Tässä Ranskasta tullut keskiaikaintoilija (tähtipuku) iskee belgialaista kilpakumppaniaan miekalla.

908451.jpg


908449.jpg

Naisillekin oli tehtävää miekkailukilpailussa; pitkätukkainen leidi kohentaa partnerinsa pukua.

Tässäkin tapahtumassa suurin anti minulle oli nähdä asialleen omistautuneita ihmisiä. Monenlaista keskiaikaviritystä näki puvuissa ja varusteissa, osa todella onnistuneita, osa halpoja muoviversioita. Livenä suurelta lavalta non-stoppina soitettu musiikki olisi jo yksin riittänyt syyksi tulla paikalle.

sunnuntai, 16. syyskuu 2007

Mitä päällä?

Haastemies oli käynyt. Kun luin sen olin juuri tullut kaupungilta. Olin vaihtanut mustat legginsit harmaisiin kotiversioihin ja pannut villasukat jalkaa. Minulla on aina kotona villasukat, oli kesä tai talvi.
905467.jpg

Jos joku muu haluaa kertoa mitä on yllä, anti mennä. Kyllä me luetaan.


lauantai, 15. syyskuu 2007

Avoautoilua

En tunne mitään erityistä vetoa avoautoja kohtaan. Eilen sain kuitenkin muutaman tunnin sellaisessa istua, kun oma automme muutti muotoaan. Kas näin se meni:

Perjantain piti olla kiva päivä. Mies oli ottanut koko päivän vapaaksi, jotta saisi hoidettua yhden virastoasian - ja loppuaika (ennen kuin pitäisi hakea lapset koulusta 15.30) oli tarkoitus käyttää sikamaisesti shoppailuun ja yhdessä lounastamiseen. Ihan kuin treffit oman miehen kanssa, siis!

Klo 7.55 menimme alas kadulle poikien kanssa. Ja mitä pirua; joku oli käynyt yön aikana iskemässä autostamme sivuikkunan sisään. Se oli rikki, romuna - paskana, suomeksi sanottuna. Tuo auto oli ehtinyt olla meillä hiukan yli viikon. Lasinsirpaleet olivat matkustajan penkillä, mihin oli myös laitettu kaikki hanskalokeroista löydetty tavara. Ilmeisesti rosmon ja mieheni maku on erilainen, sillä aurinkolasit x 2 olivat saanet jäädä. Myöskään musiikkimaku ei ollut kai käynyt yksiin, sillä kaikki musiikki oli jätetty myös paikoilleen. Mitään ei oltu viety.

Menin takapenkillä istumaan sillä aamu oli viileä ja ikkunasta veti vimmatusti. Panin vielä takaluukusta viltin itseni ja lasten päälle. Huristimme kouluun ja uusi "avoauto" oli pojista hurjan jännä juttu, mistä pitäisi kertoa kuulemma ihan kaikille luokassa!

Jätimme lapset kouluun ja menimme poliisiasemalle. Emme olleet suinkaan aamun ainoat samalla asialla. Meitä ennen oli kuulemma käynyt jo 4 kuskia autonsa kanssa ja kun me odotimme vuoroamme tuli vielä pari lisää. Kaikilla yhteistä auto jossa on pieni sivuikkuna etuikkunan ja varsinaisen sivuikkunan (siis "ovi-ikkunan") välissä. Sen saa nopeasti rikki eikä kuulu kai niin kova äänikään...Ja kaikki me uhrit asuimme suht lähellä toisiamme, eli poliisi arveli tyypin/tyyppien tehneet paikalliskierroksen.

Voihan vapaapäivän näinkin viettää...Loppujen lopuksi siitä muotoutui kiva päivä. Soitimme korjaamoon jonne antoivat ajan klo 11.30. Sitä ennen ehdimme hoitaa asiamme Ranskan suurlähetystössä, sitten jätimme auton korjattavaksi ja pääsimme sinne yhteiselle lounaallekin. Sen jälkeen ehdimme vielä puolentoistatunnin pikashoppaukselle ja mieheni olikin ennen kuulumattoman tehokas; löysi itselleen takin, housut ja paidan vaikka normaalisti tuohon menisi hyvinkin koko lauantai. Mutta mitä olen aina sanonut; paniikkishoppaus on tehokasta!
Itse löysin itselleni mekon/tunikan ja olen siitä valtavan iloinen.

Että aika hyvä päivä.