Minua ärsyttää suunnattomasti ellen osaa jotakin. Ostimme uuden digikameran (Fuji FinePix E900)joku aika sitten. Osaan ihan perusperustoiminnot, mutten saa rauhaa ennen kuin osaa KAIKEN.
Opettelua hiukan rajoittaa noin 150 sivuinen ohjekirja. Luen vuoronperään ranskan- ja englanninkielistä käyttöohjetta paikatakseni niitä kohtia jotka eivät aivan mene kaaliin. Kokonaisuus alkaa hahmottua, mutta uskon että vasta runsas käyttö opettaa kunnolla.

Eilen illalla kävin lenkillä. Olin ladannut mp3-soittimeen uutta musiikkia, sillä minusta a)juostessa pitää olla musiikkia ja b) sen pitää vaihtua sopivin väliajoin. Nyt hölkytin vanhan suosikkini Leonard Cohen:in tahtiin - tai sanoisinko häntä kuunnellen. Suurin osa hänen musiikistaan on niin hidasta, ettei sen tahdissa varsinaisesti voi hölkätä. Mukana kulki myös Andrea Bocellin vanhoja lauluja. Lenkin alussa minua paleli ja tympi. Jo 15 min. jälkeen olo oli lämmin ja hyvä, vesisateesta huolimatta.

Eilen katselin myön LOISTAVAN ranskalaisen elokuvan HARRY - un ami qui vous veut du bien.

Se herättää tunteita ja jää vaivaamaan...