Kuntosalilla näkee kaikenlaista jännää. Eilen kiinnitin (taas) huomiota pieneen, todella hintelään mieheen, joka viettää paljon aikaa peilin edessä tehden hauislihaskoukistuksia kolmella kilolla. Hän viettää siinä aikaa puolikin tuntia. Tekee ihan rauhallisesti ja katsoo kuvaansa. Ilmekään ei värähdä kun viereen tunkeaa lähinnä king kongia muistuttava muskelikimppu, joka kuin näytösluontoisesti ottaa maaahtavan suuret painot, ja alkaa hiki roiskuen heilutella niitä. Hintelä jatkaa omaan rauhalliseen tahtiin kolmella kilolla. Hyvä hintelä! Monella muulla voisi mennä pasmat sekaisin!

Hollannissa ei yleensä katsota mitään erikoista pitkään. Saa olla melkein minkä näköinen hyvänsä - niin hyvässä kuin pahassa - eikä se kiinnosta ketään. Ainakaan sitä kiinnostusta ei näytetä...
Eilen kuntosalin pukuhuoneessa kuitenkin katsottiin ja pitkään. Ilmeisesti siihen oli kova pyrkimyskin...että kaikki katsovat.
Noin kolmikymppinen nainen kävi suihkussa ja keekoili sen jälkeen yläkroppa paljaana kohtuuttoman avoimesti ja kohtuuttoman kauan jotta se olisi ollut "vahinko". Hän kuljeskeli pukuhuonetta ympäri pyyhe lanteillaan, peilasi naamaansa peilistä, kulki taas, laittoi pitkään ja hartaasti kosteusvoidetta käsivarsiinsa. Rintaliivejä ja/tai paitaa ei vain tuntunut löytyvän.

Vaan olihan hänellä mitä näyttää. Ainakin sitä oli paljon. Uudet rinnat. Niin uudet, että arvet loistivat vielä kirkkaan punaisina. Kooksi hän oli valinnut arviolta E80. Ei oikein sopinut yhteen muun kropan kanssa, mutta ei kai se ole tarkoituskaan (?).

Pukuhuoneen eri nurkista kuului pieniä tyrskähdyksiä tuon itsensäpaljastelijan vuoksi.  Minua ensin huvitti, mutta jo kotimatkalla aikalailla säälitti.