Viime päivinä säätila on ollut sitä tyypillistä hollantilaista eli epätyypillistä. Mikään ei täällä ole niin varmaa kuin epävarma. Sää voi muuttua useita kertoja päivässä raesateesta ja kauheasta pimeydestä siniseen taivaaseen ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Pukeutua voi siis vain oman mielialan mukaan. Sään mukaan pukeutuminen on ihan huuhaata, sillä kotoa lähtiessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aivan erilainen keli kuin palatessa. Aika monet vaatteistani ovatkin käytössä vuoden ympäri.

Jaarittelulla pohjustan sitä, että eilen olin tuntevinani sellaisen kevään tuoksun. En puhu koirankakasta, sillä täällä se haisee vuoden ympäri. Ilma oli jotenkin pehmeämpi tutun raa’an tuulahduksen sijaan. Valoakin on paljon enemmän.

Suomalaisen naisen päivät pidetään taas 25.-26.3. Olen mukana niitä järjestävässä toimikunnassa. olin viime vuonnakin, kun päivät järjestettiin viikkoa aikaisemmin. Muistan miten silloin sai pukeutua t-paitaan, ja sukat oli heitetty lopullisesti kengistä jonkun aikaa aikaisemmin. Aurinkolasitkin ostin pari viikkoa ennen päiviä.

Luotan siihen, että viimeistään naisten päivien aikana saan vihdoin laskea hartiat normaalikorkeudelle. Sään, ja päivien itsensä ansiosta!