Poikien koulussa on tänään liikennevalistusta. Poliisisetiä ja kaikenlaista muuta hienoa. Jo viikko sitten kysyttiin kuka voi tuoda pyöränsä kouluun. Isompi poika halusi ruksata ehdottomasti ei:n, koska ei halua että kukaan lainaa sitä. Uskon että hän myös häpeää apupyöriään, jotka kyllä vielä tarvitaan...

Hän on ollut kovin arka harjoittelemaan pyörälläajoa. Me emme ole tuputtaneet, sillä meidän mielestämme elämässä on aika paljon tärkeämpiäkin taitoja kuin pyörälläajamisen taito. Vaikka hollantilaisilta jos kysyttäisiin, niin tuo taito listattaisiin varmaan top kymmeneen, ellei jopa viiteen.

Pyörällä on siis ajeltu harvakseltaan ja apupyöriä ei olla otettu pois pyöräilijän omasta toivomuksesta. Tänään aamulla käytiin sitten keskustelu tähän malliin:
- Onko siellä koulussa sitten joku joka auttaa laittamaan noi apupyörät kiinni?
- ???
- Niin että minä voin ajaa kun pannaan nuo apupyörät...
- Et sinä pelkkiä apupyöriä voi kouluun viedä...haluatko sinä nyt kuitenkin viedä sen oman pyörän??
- EEEEI, kun APUPYÖRÄT vaan...kun ei kenelläkään muulla ole..
- VArmasti on! Mistäs sen tiedät ettei ole, oletko muka kaikkien pyörät nähnyt?
- Ei ole kenelläkään apupyöriä...Mistä tiedät että niillä on, oletko SINÄ nähnyt kaikkien pyörät?????

jne. jne.

Sitten kello oli niin paljon, että oli lähdettävä. Ilman pyörää, ilman apupyöriä.

Klo 15.20 kuulen totuuden...pelottaa hiukan.