Kävin taas tänään kuntosalilla. En jaksanut ihan hirmuisesti heilutella rautaa kun juuri eilen kävin. Mutta ei se mitään. Tuli käytyä kun mieli teki mennä, ja mukava olo siitä tuli yhtä kaikki.

Isomman pojan liikennevalistuspäivä on ohi. Jalkoja kuulemma särkee. En tiedä johtuisiko siitä, että oli poljettu paljon - vai siitä, että huomasin pojan kasvavan vimmalla. Alle kahdessa kuukaudessa kolme senttiä, eikö olekin paljon? Apupyöriä ei ollut kuin yhden lapsen pyörässä - mutta ei se mitään. Nyt apupyörällisiä on siis kaksi. Poika luuli että on ainoa.

Olen illan yksinhuoltajana. Mies on työpaikan porukoitten kanssa oluella. Se ei kyllä haittaa mitään, sillä sitä tapahtuu niin äärimmäisen harvoin.

On paljon asioita jotka eivät tänään tunnu haittaavan. Sen sijaan kovastikin ärsyttää se, että en pysty juuri nyt tekemään yhtään kuvaa. Minulla on pöytä täynnä papereita, kuvia, värejä ja kirjoja. Minä istun siinä pöydän ääressä ja siirtelen kaikkea edes takaisin. Sinne ja tänne..tänne ja sinne. Ideaa ei tulekaan. Pelottavaa.