Kävin aamulla neurologin luona sairaalassa. Se on tässä samalla kadulla, viiden minuutin kävelymatkan päässä. Edellisestä käynnistä oli kulunut 3 kk. Sovimme viimeksi, että pidän kirjaa kohtauksistani. Ei ole tullut onneksi pitkä lista. Näiden kolmen kuukauden aikana minulle on vain yhden kerran tullut aura, jota seurasi (lievä) päänsärky. Mitään ei voi eikä juuri kannatakaan tehdä. Särky on lievää, eikä estolääkitystä kannata edes harkita koska kohtauksia on harvoin ja lääkkeen sivuvaikutukset olisivat luultavasti suurempi haitta kuin tämä nykyinen vaiva. Lisäksi pelkästään aura-oireita estämään ei kuulemma ole edes lääkitystä.

Sen jälkeen kun EEG ja pään magneettikuvaus tehtiin ja tulokset hyväksi havaittiin olen oikeastaan oppinut ottamaan tämän hyvinkin rennosti. Kun kuvat alkavat, osaan jo ajatella että "katsellaan tämä nyt läpi, eihän se kestä kuin parikymmentä minuuttia". Sen ajan otan rauhallisesti, en tee mitää jos se on mahdollista (eli en ole vaikka bussissa lasten kanssa...) ja katselen "show:n" loppuun.

Kai se niin on, että tällainen vaiva nyt vaan on osa minua ja minun olemistani. Onneksi se ei ole tämän suurempi vaiva.