Nyt elän lempikuukauttani. Pidän elokuusta eniten. Johtuisiko siitä, että olen syntynyt elokuussa?  Noin vuosi sitten kirjoitin ihkauuteen blogiini:

Elokuu on hyvä aika aloittaa. Joka ikinen syksy aloitan monia asioita (kuten monet muutkin) ja loppuvuosi näyttää onko niistä aloituksista mihinkään. Elokuu on "minun kuukauteni". Olen syntynyt silloin ja ehkä juuri siitä syystä - tai aivan sattumalta - tykkään elokuusta valtavasti. Valo alkaa tulla matalammalta muttei ole vielä oikea syksy. Värit muuttuvat kauniiksi ja jos hyvä säkä käy, voi nauttia lämpimistä ja pimeistä elokuun illoista...ehkä kuutamosta ja lyhdyistä ja puutarhajuhlistakin. (Tai sitten sitä istuu parvekkeella kynttilä kourassa eikä sekään ole huono asia).


..ja noin ajattelen tänäkin syksynä.

Tämän kesän Suomen-loma oli mielestäni erityisen antoisa. Siinä oli monia uusiakin puolia: vanhempieni uusi koti oli kiva nähdä. Olen heidän puolestaan iloinen siitä että löysivät niin kivan asunnon. Ja uutta saunaakin käytin monena iltana...

Tampere tuntui aivan erilaiselta kun en ollutkaan enää aivan keskustassa. Sinne pitikin mennä nyt bussilla, eikä Sokoksella tai muissa kaupoissa enää noin vain piipahdettukaan. Se on kyllä enemmänkin plussaa kuin miinusta - myös rahapussin kannalta!

Sää tämänkertaisella Suomen-lomallamme oli LOISTAVA! Siis ei tainnut tulla tipan tippaa vettä tai muutakaan taivaalta, lämpötila pysytteli mukavasti kahdenkympin yläpuolella koko ajan. Nautin joka hetkestä.

Tapasin taas kaikki tärkeät ihmiset ja monet heistä vieläpä useampaan kertaan. Kyllä se aina vaan on yhtä ihanaa jutella hyvien ystävien kanssa. Tuntuu ettei mitään välimatkaa olekaan, eikä vuodenkaan ero tunnu missään. Toivoisin silti kovasti että voisin tavata ystäviäni ja vanhempiani useammin.

Mutta ennen Suomeen menoa olimme siis koko perhe autolla Ranskassa kaksi viikkoa. Suhtauduin ennen lähtöä reissuun hiukan sillain "katsotaan nyt mitä tästä tulee"-tyyliin. Arvelin että koko loma on hammasten kiristelyä auton takapenkiltä kuuluvan voihkeen takia...No, oli sitäkin, mutta paljon vähemmän kuin osasimme odottaa.

Sen kummempaa matkareportaasia en jaksa kirjoittaa, mutta lyhyesti kerron että reissulla näimme niin rannikkoa kuin vuoristoakin, vierailimme lukemattomissa kirkoissa, aivan upea Mont Saint-Michel on tutkittu tarkkaan, La Rochelle oli ihana, Bordeaux:n lähimaaston viininviljelysalueet kolusimme ja ihastuin Saint-Emilion:in kylään...Ristiäisissä olimme Perignacissa ja siellä söin todella maistuvaa villisikaa ja ylipäätään söin,  join, söin ja join kolme päivää kuin pieni sika itsekin....

Loiren laakson linnojen runsaus yllätti, sinne haluan palata (sinneKIN..)

Sukulaisia tavattiin runsaasti muttei liikaa, koko ajan oli kuuma mutta siihen tottui..ja kun reissu päättyi Pariisiin samana päivänä Ranskan ympäriajon kanssa, huomasin että olisin voinut vielä vetää saman uudelleen! Niin paljon jäi tietysti näkemättä ja kokematta, mutta kaiken jo koetun ja nähdynkin haluaisin tehdä uudelleen.

Nyt noiden kahden reissun jälkeen olen siis kotona ja olo on vähintäänkin tyhjä. En oikein vielä löydä tavaroita enkä muista kuinka vain ollaan. Poikien koulu alkaa vasta 4.9, ja siihen tuntuu olevan pitkä aika.

Kaipaan nyt kovasti yksinoloa. Niinpä mies ja pojat lähtevät perjantaina viikonlopuksi Ranskaan serkuille, ja minä jään omaan kotiin yksin.