Lempikuukauteni päättyi. Syyskuu on kyllä myös ihan mukava ellei tarvitse pahemmin kastua.

Lippu salkoon: tänään on Poikien Viimeinen Lomapäivä Jonka He Viettävät Minun Kanssani! Toki viikonloppu päälle - koulu alkaa maanantaina - mutta nämä pitkät päivät sadetta pidellessä yksin lasten kanssa ovat tämän päivän jälkeen ohi.

Kunnes tulee syysloma, tietenkin.

Mitä tapahtuu syyskuussa....aion tehdä kaalikääryleitä, taiteilla, etsiä materiaalia yhteen tilaustyöhön (terve vaan Maareta!), alkaa taas käymään kuntosalilla. Opetustyökin alkaa ensi torstaina, ja mietin edelleen menenkö ranskankurssille vai en. Hinta on aika suuri, mutta paikan pitäisi olla tehokas (toki sehän on oppilaasta itsestään kiinni). Tarvitsisin oppia lähinnä siihen, että pystyisin SUJUVASTI keskustelemaan...ja kielioppiakin voisi hiukan raottaa minulle.

Syyskuussa haluan myös entiseen tapaan lukea kirjoja, katsoa elokuvia ja...jos löydän täältä lankakaupan, ostaa lankoja ja tehdä jotakin. Tein jo äidin lähettämistä langoista hartiahuivin/kaulahuivin josta tuli hiano!

Syyskuussa toivottavasti myös kyläillään miehen siskon perheen kanssa puolin tai edes toisin ja tavataan (tai minä tapaan) suomalaisnaisia eri yhteyksissä.

Syyskuulle ei siis ole mitään maata mullistavaa tiedossa, mutta juuri sellainen minusta syyskuun pitääkin olla. Aika hidas ja hiljainen. Se on hiukan sellaista sisäänpäin kääntymistä kesän jälkeen. Oikein tervetullutta.